ROMANI TARINOITA

Kulkurien matkassa.Kulkuripappi George Barrovn kirjoitukset ovat jostakin syystä jääneen nykyisille polville tuntemattomiksi. Saattaa johtua siitä ajasta jolloin hän eli ja vaikutti,taikka sitten siitä kiertelevästä elämäntavasta, jonka hän peri jo lapsena isänsä sotilas ammatin kautta. Sotilaan poikana hän jo varhaisella iällään joutui alituisen muuttamaan asuinpaikkaansa, sen mukaan mihin hänen isänsä yksikkö kulloinkin komennettiin. George kertoo asuneensa milloin parakissa, milloin taas sotilasteltassa. George kasvoi isossa Britanniassa, jo aivan vähäisestä poikaiästä lähtiein hänessä ilmeni epätavallisia ominaisuuksia. Hän ei kaikista äitinsä ja vanhemman veljensä varoitteluista huolimatta pelännyt käärmeitä, hän piti niitä kauniina eläminä ja saattoi aivan luonnollisena ottaa kyykäärmeen käteensä, ei tiedetä yhtään kertaan kyyn häntä purreen. Toinen erottuva ominaisuus koski hevosia. Milloin vaan hän tuli pahaluontoisen ja villin hevosen pilttuuseen taikka talliin, hevonen rauhoittui heti ja muuttui sävysaksi lampaaksi.George Barrow oli pappi, se minkä pappiseminaarin kautta hän oli vihkiytynyt papiksi, sitä minä en tässä nyt tarkalleen muista.George tunsi koko elämänsä ajan vetoa romani ryhmiä kohtaa, hän ei pyrkinyt lähestymään näitä uteliaana tarkkailijana, taikka eksotiikkanälkäisenä tutkiana,vaan tahtoi olla yksi heistä ja jakaa tuon elämän luonnollisena osana omaa elämäänsä, sen vuoksi hän opetteli tuntemaan kaikki romanimurteet ja niihin kuuluvat äännepainot.Noilla käärmetempuillaan hän kuitenkin poikkesi romaneista, kuten tuolla aikasamassa kirjoituksessa käy selville, missä hän istuu jutustelemassa mustalais Kasperin kanssa teltassa, Kasper kysyy häneltä, että oletkos nyt paloitellut meikäläisiä kärmeilläs maantiellä. Romanit kaikkialla tuntevat erityistä alkukantaista kammoa ja pelkoa käärmeitä kohtaan, ja tuohon pelkoon ei sovi mikään intialaisen käärmeenkesyttäjän perimä.George Barrown aika kuuluu 1800 loppupuoleen. Tuolloin hän kulki romanien kanssa Espanjassa, Britanniassa, eri kulmilla Eurooppaa ja Venäjää. Häneltä on jäänyt monta hyvää tarinaa ja kertomusta noilta retkiltä ja noilta alueilta. Tämän kulkuripapin kirjoitukset ovat kuitenkin jääneet suurelta osin huomioimatta, eikä niistä tiettävästi ole yhtään suomenosta.Tutustumisen arvoinen kaveri kuitenkin, paljastaa nimittäin, että kaikesta nykyisestä ulkomuodoistaan huolimatta Britannian romanit,-jos sellaista termiä tässä voi käyttää-ovat kaikesta huolimatta kulttuuriltaan kaikkein alkuperäisimpiä romaneja.

Kirjan Zingalin lähde sanoissa Georrge Barrown kustantaja sanoo: "On pikaisen epävarmaa, siitä uskaltaisiko kirjoittaja antamaan tätä kirjoitustaan julkaistavaksi.Suurin osa tästä on kirjoitettu epämääräisissä olosuhteissa. Eikä näillä kirjoituksilla ole sellaista kirjalista myönteistä arvoa mihin on totuttu hyväksytyn kirjallisen tyylinsä vuoksi. George Barrown kirjoitukset ovat nähtävä syntyneen sen viiden vuoden aikana jona George Barrow vietti Espanjassa jolloin hän kuljeksi läpi tuon maan matkustajakodeissa ja eläen kaupustelemalla, kulkien tuon matkan jalan jakamassa evankeliumiaan."Samalla kun George Barrow jätti arvostamatta omaa kirjallista työtään niissä muistiinpanoissa ja keskusteluissa, jota hän on koonnut tuolta viiden vuoden oleskelu matkaltaan espanjassa missä hän oikealla ja väärentämättömällä tavallaan tutustui romaneihin ja näiden elämään ja tapoihin ja kieleen.Aivan nuoruudesta asti oli George Barrow tuntenut veto tutustua romaneihin ja heidän elintapoihin ja kaikkien noiden vuosien jälkeenkin hän väittää, ettei romanien elämään ja tapoihin voi tutustua pelkkien teorioiden ja tieteellisten kirjoitusten kautta. Kaikkiin näihin teorioihin ja totuuksiin joita romaneista väitetään hän ei paljonkaan uskonut. Romanit hänen mukaansa olivat ihmisryhmä, ja tietyllä tavalla kaikki varsin mystistä porukkaa, ovat tulleet jostain kaukaisesta maasta, syistä, joista kuolevaiset eivät osaa sanoa mitään, ja jotka tekivät itsensä näkyväksi Euroopassa aikana jolloin ei koko maanosassa ollut paljonkaan kirjallisen merkinnän pidon taitoa.Mutta jos hän olisi pyrkinyt mahdollisimman pitkälle välttämään aihetta, joka monessa tapauksessa olisi jäänyt piiloon ja piilotetuksi, esm, se romanien alkuperäinen tila ja olosuhteet ja ne syyt, millä romanit ensi kertaan havaittiin Euroopassa, (oli Euroopassa näiden tuloaikaa myös tumma hippiäisiä juutalaisia) se mitä hän tiesi romaneista, oli lähietäisyydeltä väijyttyä oppia, sellaisista tilaisuuksista joihin juuri kenellekään toisella ei ole ollut mahdollista. Kunnioituksesta romani ryhmiä kohtaan G. Barrow haluaa tehdä huomatuksi, että romaniväestö koostuu ryhmä sidonnaisuuksista ja on yhteenliittymä, joilla on hyvin vähän ansioita ajattelusta, taikka sovelluksista, silloin, kun kysymykseen tulee romanien omat asiat, taikka edes asiakkaan niistä. Mutta mihin he sen sijaan ovat kykeneviä, on suullinen rytminen runous, jonka saatetaan suoralta kädeltä tuomita olevan sekavaa, mutta alkuperäistä ja tässä muodossaan, filosofisestti katsoen ja kuultuna, paljon arvokkaimmat, kun ne loistavat teeskentelyt kuvaukset romani elämästä. Kaiken tuon tutustumisen ja elämisen lisäksi - G, Barrow on valaissut- ei pelkästään joillakin satunnaisesti poimituilla sanoilla - eikä nimenomaan tukeakseen jotakin teoriaa, vaan opettelemalla ja omaksumalla koko romanien kieli murteet. Suosittelen tutustumaan kulkuri pappi Henry, George Barrow;in kirjoituksiin. 1800 luvun eri maiden romaneista, läheltä katsottuna ja narratoituna4Pertti Erving, Eero Tynkkynen ja 2 muutaNähnyt 27TykkääKommenttiJaa