KIRJA ARVOSTELU,

Harry Tobin

Ylläpitäjä · 2. helmikuuta

• · Huono olen näitä blogerja rakentamaan. Panen tähän nyt kuitenkin tuon mitä yritän rakentaa, se on samalla eräänlainen kirjoitus ja mustelma kollaasi. Miksi se on englannin kielellä. Siksi, että tässä suunnilleen parisenkymmentä vuotta takaisinpäin ajattelin, että voisin saada luppoaikaa kulumaan ja samalla harjoiteltua, kirjotelemalla jotakin. Eräässä internetin sivustolla pyydettiin lähettämään käsikirjoituksia lontoolaiselle kustantajalle.Ajattelin, että kun minun kuitenkin.

Harry Tobin

• · Vähäinenkin yritys ymmärtää näitä kahta juutalaisuutta ja juutalaisen eurooppalaista historiaa ja oloja, sekä pyrkimystä yhtenä elämisen vaihtoehtona hypoteettisesti luvattuun maahan, Palestinian, olis luettavaa muutama kirja, vaikka sellaiset kuten juutalaismiehen Bemhard Malamudin kirjottamat' The fixer',(korjausmies) 'Picture of Fideman', ja The Assistan'.Koska tuosta fixer, ei näytä olevan suomennosta minä panen pätkän tuosta kirjasta suomennettuna tähän. Tuosta kirjasta käy näkyviin se todellisuus mitä on olla juutalainen,joka oli itsessään paha venäjällä noina aikoina, mutta olla köyhä juutalainen, se on jo rikos.Kirja sijoittuu 1800 luvun lopun aikaan, sellaiseen ajanjaksoon jolloin venäjällä ja ukrainalla ei ollut juurikaan kulttuurilista eikä väestöllistä eroa.Kirjan fixer, on Yakov Bok niminen juutalaismies, joka ajautuu uskonnollisien ja rodullisien epäluulojen ajamana vangituksi, tekaistusta lapsen rituaali murhasta(tuolloin ihmisillä oli piintynyt usko juutalaisia n lapsi uhreista)Tuon syytteen oli tekaistu samalla tiilitehtaalla työskennellyt työnjohtaja, jonka varkauksia kirjanpitäjänä toiminut Yako oli paljastanut.Tuo työnjohtaja saa selville, että Yako on saanut väärällä rotu todistuksella työpaikkansa. Tavallista vaalea ihoisemppana juutalais mies Yako, ei ollut paljastanut syntyperäänsä. Päästäkseen lopullisesti eroon Yakosta, tuo työnjohtaja -tietäen Yakon juutalaiseksi, lavastaa tämän päälle lapsenmurhan.Tästä alkaa juutalaismies Yako Bok,n painajainen.Itse asiassa painajainen oli jo alkanut ennen. Kirja kertoo miten onneton Yako lähti kodistaan ja suvustaan, yhtenä joulukuun päivänä jolloin ensilumi ei vielä ollut satanut maahan. Lähtöä seuraamassa on Yakon appi, laihtunut kurjimus, jonka vaatteet ovat risaiset ja joka ajaa paikalle laihan horjuvat hevosen ja kärrit.Yakon uskoton vaimo on karannut, se on korjaamaton rikos juutalaisyhteisössä ja nyt nämä miehet nauttivat viimeisen teen yhdessä. Samuel appi on jo paljon yli kuudenkymmenen, harmaapartainen vanhus onkii taskustaan ja ryysyistä kellertävän sokeripussin ja tarjoaa sitä Yakoville joka kieltäytyy. Tuon tuostakin vanhus kommentoi elämää, syyttämättä ketään, juotuaa lasinsa puoliväliin vanhus virkkaa vävylleen:- kenekää ei tarvitse olla profeetta ymmärtääkseni, että sinä syytät minua tyttärestäni risasta.- kuka on sanonut mitään. Sinä syytät itse itseäsi siitä, että olet kasvattanut huoran.- Mutta miksi lakkasit makaamasta häntä?-Hän oli maho. Ei saanut lasta aikaan. Kuinka pitkään mies kestää maata mahon naisen kanssa. Minä väsyin.- Miks et mennyt Rapin puheille, kun minä sinua pyysin?- Anna sen olla ulkona minun asioistani. Minä pysyn erossa sen asioista.- laupeutta sinä olet aina ollut vajaa.- Elä puhu minulle laupeudesta appi. Mitä minä olen saanut koko elämäni aikana? Mistä olen saanut luopua? Minä olen syntynyt käytännöllisesti orvoksi, äiti kuoli kymmenen minuuttia syntymäni jälkeen. Ja sinähän tiedät miten kävi isäparalleni. Jos joku lausui Kaddishing heille, se en ollut minä, edes vuosia sen jälkeen. Jos he olivat odottamassa taivaan portilla se oli pitkä kylmä odotus. Koko minun kurjan nuoruuteni ajan olin haisevassa orpokodissa, ainoa unelma syömisestä. Vähän minulla oli Torasta tietoa, eikä sen enempää Talmudista. Opin hepreaa koska jouduin sitä kuulemaan, silti tunsi psalmit, ne opettivat minulle kun olin täyttänyt 10 vuotta. Aloin työt- käsityöt. Jotkut kutsuvat minua julliksi, mutta totuus on, että harva tietää kuka on todella julli. Kuten ne jotka laskevat itsensä parempiin. Katso tarkemmin, Viskoveen, minun silmissä on pelkkä julli. Kaikki mitä hän ymmärtää on raha. Aina kun se avaa suunsa sieltä kliseen ruplat ja kopeekat. Minä olen tutkinut pikkasen kirjoja, toisenlaisia asioita. Sen vähän minkä tiedän olen itse oppinut.Yakov oli myynyt kaiken vähän minkä omisti, paitsi ne vaatteet jotka olivat hänen yllään, paita vyöllä sidottu housujen päälle ja jalassaan pitkävartiset saappaat, harteillaan maalaisten käyttämä lammasnahka liivi joka haiskahti lampaalta. Yakov näissä pukimissaan ja pääsään lytty koppa hattu, oli pitkähkö jäntevä hermostunut juutalaismies, jolla oli isot korvat ja isot känsäiset kädet, vahva selkä ja harmaat silmät, hänen nenänsä vaikutti joskus juutalaiselta, joskus taas ei, hänen partansa oli lyhyt" ajat partasi, etkä enää muistuta luojaasi" oli appi häntä moittinut.Yako lähti siitä sitten hevosineen ja kärryineen kohti Kiovan kaupunkia. Hän tiesi rikkovansa lakia pyrkimällä kaupunkiin jonne juutalaisilta ilman erillistä lupaa oli pääsy kielletty. Yako oli laskenut pääsevänsä Hanukkaan mennessä Kioviin.Appi saatelee hetken matkaa mukana ja vannottaa tätä olla luopumasta jumalastaan_ kuka unohtaa keney, Yoko vastaa. - Mitä Jumala on minulle antanut. Iskuja päähän ja pettyneitä unelmia, niin mitä tässä sitten pitäs palvoa?Ole varovainen. Appi varoitteleen. - me eletään keskellä vihollisia ja paras tapa pitää itsestään huolta, on elää jumalan pelossa.

Ylläpitäjä · 30. tammikuuta

•  Tämä Arnold Shermanin kirja 'The ship', on peräisin minulle noista antivaareista joita aina kun mahdollisuus on,kollaan ja koluan. Arnold Sherman on minulle aivan tutematon nimi ja tätä kirjaa ei löydy suomenkielisenä. Tämä jää nyt minun tuttavuuteni varaan. Takakannen yhteenvesossa lukee:" me ostimme kuussataa viisikymmentä tonnisen vanhan kanadan laivaston korvetin, se oli sodan jäänteitä ja helvetinmoisessa kunnossa. Mutta me korjaamme sen meidän tarpeisiin, joka merkitsee, että laiva tulisi seilaamaan pian vapaaehtoisin voimin europaan. Sitä ennen väkemme keräis mukaantulijoita jotka tulisivat retkelle mukaan pakolaisina. Tarkoitus on murtaan englantilasien saarto ja murtautua Palestiniaan mukana niin monta juutalaista kuin vaan mahdollista. Mitä tapahtuu laivan saavuttua Palestiniaan?.Laiva saatetaan pidättää ja briti saattavat vangita koko väen. Minun on varoitettava, että siellä saattaa syntyä jonkinlainen taistelu." Kun olen saanut luettua tämän kirjan loppuun kerron mikä sen varsinainen sisältä ja kerronta on.Jatkuu: Tämä kirja alkaa saatesanoilla' takana holokausti ja edessä epätovoinen laivamatka'.Tämä on hyödyllinen kuvaus siitä ajasta ja ajoista heti toisen maailmansodan jälkeisiltä vuosilta jolloin juutalaisien muuttoliike rynni lännestä Palestinaan.Kirja on tällaisessa minä muodossa, narraativinen kerrontatyyppi. Vaikka materiaalia on valtavasti, niin tyylistä on vaikea sanoa mitään varmaa, minusta siinä on likaan tarpeettomia kuvauksia, kuten siinä kohtaa kun kertojapersoona istuu kreikkalaisessa ravintolassa ja muistelee elämänsä menneitä vaiheita ja havahtuu huomaaman, että hänen Metax brandy lasinsa on tyhjä, ja heti paikalla ajattelee, että sen on tyhjentänyt joku pöydän ohi kulkenut kreikkalainen, kun niillä kerran on sellaisia taipumuksia.Tällä kertoja Jeffellä on mennyt huonosti viime aikoina. Sen lehtitalon, minkä palveluksessa hän oli ollut, päätoimittajakaveri oli kuollut, ja tilalle tullut nuori pitkätukka oli alkanut painostamaan Jeffeä lähtemään ja arvostellut tämän kirjoitustyötä ajalle sopimattomaksi ja tasoltaan kurjaksi. Vaimo oli ottanut avioeron, ja kun kirjailija oli palanut uuden kirjansa aihekeräily matkaltaan, oli vaimo uuden miesystävän kanssa vastassa lentokentällä. Jeff sanoo olevansa 'lukewarm juutalainen', haalea juutalainen ja muistaa vaimonsa silloin tällöin riitojen päätteeksi kutsuneen häntä likasaksi juutalaiseksi, vaikka hän sanoo peseytyvänsä useimmin kuin ne yhdeksän filmitähteä siinä mainoksessa. Tytär myöskään ei halua olla tekemisissä isänsä kanssa ja toivoo tämän paremmin kuolleeksi kun eläväksi. Jeff kertojalla on vielä poika, jonka kanssa välit ovat pysyneet jotakuinkin kunnossa, poika siirtynyt Israeliin ja palvelee siellä ohjusveneen toisena upseerina.Jeff on menossa myös Israeliin, mutta jokin pidättelee häntä Kreikassa, missä hän istuu ravinolassa ja muistelee menneitä. Kaikki juutalaisille ominaiset ryhmä ja perhesuhteen puutuvat Jeffltä, niin että hänen juutalaisuutensa siinäkin paljastuu hataraksi.Arnold Shermanilla on tyylissä pikkasen käl' kälää,' minusta hän käyttää liikaa sanoja ja tarpeettomia kuvauksia.Tämä kirjan päähenkilö ei ole keroja itse, vaan saksalainen merimies ja kippari Ludwig Rruger. Jonka kanssa hän ystävästy yhteisellä merimatkalla valloista välimerelle. Israeliin.Toivottuaan Judi vaimollee hyvää jatkoa Jeff ja luvatuaan olla järjestämättä tälle mitää vaikeuksia lähti niine hyvinaa jaasutui asumaan pikku huoneistoon. Oli juuri ajatelemassa että, ei elämä ollut niin huonosti olihan hän sentää elossa, kun puhelin soi ja siellä kysyttiin Jeff Steveseniä. Lisäkysymyksenä, josko hän tunti ketään sellaista kun Ludwig Kruger?Jeff ei sanonut tietävänsä."Oleteko varma", poliisi intti. "Tämä Ruger on nimittäin jättänyt kirjeen teille. Se kaveri on varmaan jokin natsi, se oli piilottanut natsi lipun alushousuihinsa".Nyt wast Jeff muisti kenstä oli kysymys. Poliisi johdatti tämä ruumishuoneelle missä vanha kaveri makas itse ampumansa kuula päässään. Tässä kohtaa taas tarpeettomasti tuhlata sanoja kertomalla värittömyydestä ja oppaana toimineen irlantilais syntyisen poliisikersantin kokoa ja kaljalta haiskahtavaa hengitystä. Tuolla poliisilla on niin vähäpätöinen osa koko tarinan kulussa, että sen olis voinut ohittaa vähemmällä selittelyllä - tyttökirjoja usein vaivaa tällännen turhia kuvailu.Jeff lopuksi tahtoi tietää miksi hänet oli kutsuttu paikalle tunnistamaan itsemurhan tehnyttä vanhaa saksalaista jota hän ei ollut nähnyt neljäänkymmeneen vuoteen." Yksikertaisesti siksi", poliisi sanoo tähän." että vuokraemäntä kuuli laukauksen ammutun ja ovi oli lukossa. Kun se lopulla murettiin siellä oli ruumis ja teidän nimenne ja puhelin numeronne sängyllä"."Mitä siinä paperissa siten luki"?"Siinä paperissa luki, että te tulisitten ottamaan huoneen haltuunne ja suorittamaan vuokra emänälle puuttuvan vuokran.""Se kaveri on ollu outo. Ei juuri koskaan ollut mennyt ulos, paikat sekaisin kusta siellä täällä. liikkunut Natsilippuineen ympäri huonetta. Vuokraemäntä kero pelänneensä koko äijää."" Saanko vilkaista pikkasen sitä huoneistoa?""Sen kun vaan. Maanalainen on kaukana ja alue on öisin pahempi kun Harlem".Seuraavan päivän iltapäivänä tämä kirjailija Jeff meni tutkimaan tuota huoneistoa 4. B ,missä hänelle osoitettu kirje oli löytynyt ruumiin viereltä. Edellä kerrotun perusteella vuokraemäntä vaati nyt 40 dollarin vuokrarästiä.Kun Jeff asuu huoneeseen siellä on aikamoinen sotku ummetus, ja harmaa rotta joka nuoleksiin vainajalta paikalle jääneitä aivon ja pääkuoren tähteitä. Jeff ei pidä rotista mutta tarpeettoman pitkää hän keskittyy tuohon rottaan minkä hän sitten ensin salkullaa yrittää tappaa, mutta onnistuu vasta tuolilla lyömään rotan kuoliaaksi. No nii, siitä huoneesta hän löytää yhtä ja toista, matkamuistoja Mexikosta ja Hawajilta, muistuttaa pikkasen hänen omaa huonettaa vielä silloin kun hänellä oli oma huone ja asui vielä vaimo Judin kanssa. Jeff löysi monellaista tee pussia ja pakettia tuosta huoneesta ja merkkejä natsiajoilta. ja yhden laatikon jossa on merkintä'-'Avata saa vain Jeff'Istuen siinä kreikkalaisen ravintolan pöydässä tämä Jeff kirjailija toimittaja palauttaa mieleensä sakemanni Ludwikin ja nuo kirjeet mitkä siinä laatikossa olivat. Siellä näyttää olleen monenlaisien kirjoittajien kirjeitä vuodesta 1939 lähtien, saksasta, Israelista ja yksityisiltä. Osa niistä korokearvoiselta Israelin valtiojohdon taholta kait jonkinlaisena tunnustuksena siitä työstä mitä tämä entinen natsi oli Israelin valtion hyväksi tehnyt.Yksi noista kirjeistä on osoitettu Jeffelle itselleenHyvä Jeff.Sinä todennäköissetti et edes tahdo muistaa minua, mutta sinä et varmaankaan unohda m/s Norhwoodia ja tuota suurta pakoamme 1946. Outoa ajatella että niin monta vuotta on siitä jo kulunut. Nyt näin jälki tarkastellen, lähes elämän lopussa, minä todella uskon että se merimatka oli paras kohta koko elämäni kulussa, vaikka vihasinkin jokaista hetkeä siinä, silloin kun se sattui. Siitä lähin asiat eivät ole menneet kovin hyvin kohdallani. No. Olen seilannut melko tavalla, olen ollut Israelissa neljä kertaa sen jälkeen kun se hullu maa itsenäistyi. Asiat alkoivat paheta kahdeksan vuotta siiten. Ensin, Mary kuoli syöpään ja sitten poikani kuoli auto-kolarissa.( en tahtois vaivata sinua näillä ikävillä omilla asioilinnani) mutta ajattelen että se sais sinut ymmärtämään nämä asiat paremmin. Minulla on aina ollut taipumus yli tunteiluun. Kun ongelmat sattuvat kohdalle alkaa pullo kutsua tykö. Tämä on liittynyt aika tavalla minun merimiesaikaani. Vaikka en tahtonut itse selata sellaisessa laivassa missä kippari oli kaiken aikaan kännissä. Nyt minulla on tuo eturauhas vaiva, minulla on ollut helvetinmoisia vaikeuksia hengittää,sen takia sanoin tässä itselleni Ludwig. Mitä tämä kaikki enää hyödyttää? Jopa rautalaiva lopulta ruostuu, ja teak harmaantuu. Parhaatkin päätyvät lopuksi romullaan. Pidä laivastasi sitten miten paljon hyvänsä lopulta tulee aika jolloin se ei enää ole merikelpoinen. Silloin on tehtävissä vaan kaksi asiaa; antaa laivan mädäntyä sioilleen taikka viedä se merelle, avata pohjaventtiili ja antaa sen mennä pohjaan vielä pikkasen ylpeyttä mukanaan.Kuule Jeff, Minä olen ruosteessa- sisältä ja ulkoa, eikä minusta enää ole mihinkään. Minulla on ollut päiväni, olen kulkenut huorissa ihan parhaasta päästä. Olen juonut jonkun rakkakuorman verran viinaa. Olen seilannut kaikkia meriä ja nähnyt paikkoja ja asioita, joita ei kaikki nuoret kirjaliat edes osaa kuvitella. Noo, olen ajatellut että on aika kutsua päivä sisään. Tämä alus ei enää kellu ei ui. Menen mieluummin pohjaan mukana pikkasen ylpeyttä kun kaadun tähän.Minä voin keroa sinulle,että ikävöin kovasti Maryä. En koskaan osannut arvostaa häntä kun hän oli olemassa, nyt häntä ei enää ole ja minä ikävöin ja arvostan häntä. Ehkä raamatussa on jotakin sen laatuista että voisin nähdä hänet ja pojan jälleen. Tapahtuu mitä tapahtuu en ole kovin huollossani. Muistelen, miten Sokrateelle tapahtui, hän kertoi opetuslapsilleen lopettaa turhan hääräämisen, sanomalla että jos on olemassa järkeistä elämää, helvetti, hän on ollut aika hyvä kamu. Jos siellä taas ei ole , kuin hiljaista unta, sen tullaan näkemään. Tällä tavalla minä tämän asian tunnen Jeff. Miks yrittäisi pidätellä auringonlaskua jonkun minuutin lisävalon vuoksi. Se ei ole sen arvoista.Koska minulla ei ole mitään jätettävää kenellekään, ei minulla ole vaikeuksia jälkisäädöstä. Muuten on samantekevää mitä ne tekevät kropalleni. Antakoot se vaikka lääketieteisiin tutkimuksiin jos tahtovat. Ainoa arvokas tässä huoneessa on se materiaali, mitä juuri katselet.Katsos Jeff, Yksi asia on askaruttanut minua kaikki nämä vuodet. Miksi et koskaan ole kirjoittanut tarinaan Notthwoodista ja retkestämme sen kanssa. Olen ostanut kaikki kirjoittamasi kirjat ja nauttinut lukea niitä. Panet minun tuntemaan kuin olisin taistellut viidakossa yksinäni. Olen myös lukenut kaikki artikkelisi, ja sen kun läksit tuosta lehdestä. Tarkastin sen edeliseltä sihteeriltäsi ja hän kertoi mitä oli puuhannut tällä aikaa. Kaavailin jo ottaa bussi ja tulla tervehtimään sinua. Ajattelin, että jos me kohdattaisiin, ehkä saisin sinut kirjoittamaan Northwoodista ja matkastamme. Mutta odotin liian kauvan, tämä kirottu etu-rauhanen on kaiken huomion vievä kärsimys jonka täysikäinen mies vois saada. En uskonut sen tekevän suurtakaan vaikutusta sinuun,jos olisin ilmestynyt toimistoosi lemuten kun eilispäivän toiletti.Mutta ole melko tiukka kundi silti. Ne kirjeet tuossa laatikossa ovat merkittäviä kohtia elämästäni. Saatat ajatella, että ne ovat roskaa ja heität ne menemään. No en vois suuttua, en edes olla pettynyt jos niin tekisit, koska olen jo kuollut. Toisaalta saatat löytää tulle kirjenipulle käyttöä, jos niin on, tulen kuolemaan onnellisena. Huomaat varmaan niistä että ole ollut kirjeenvaihdossa jonkun noiden kanssa jotka olivat sillä aluksella. Katariina on saanut asiansa luistamaan ja kuvittelisin että olisit erityisen kinostunut lukemaan hänen kirjeensä. Useammat niistä partiopojista elävät nyt kibutseissa, osoitteet sottasivat kiinnostaa sinua.Yksi viimeinen jut vielä Jeff. Minulta jää neljänkymmenen dollarin velka tästä huoneenvuokrasta. Löydät 75 dollarin kengästäni sillä vessassa, siinä on riittävästi huoneen vuokraan ja osta lopulla pullo wiskyä ota ryypyt ja muistele minua. Ei sellaisena kun olen nyt, vaan sellaisena kuin olin noina aikoina.Terveinkapteeni Ludwig Kruger.